lauantai 20. lokakuuta 2012

Rakas blogi, oli jo hirveä ikävä


Dear diary, on ollut vähän kiireitä, sori. Enempää en selittele, mutta mieli on tehnyt blogata, aika ei vaan ole riittänyt. Ruokaa on tullut tehtyä, mutta aina on ollut joku muu teema, kuin kolmella kympillä kahdelle. Enivei, kunnianhimoinen kerran viikkoon on unohtunut jo kauan sitten, ehkä parempi mennä oman fiiliksen ja tahdin mukaan.

Useamman kerran olen tainnut mainita, ettei kahdelle ole mitenkään kovin kustannustehokasta tehdä safkaa, koska raaka-aineita on hankala saada riittävän pienissä seteissä. Alusta saakka on mielen sopukoissa pyörinyt ajatus vierailijoista, joille tarjota sapuskaa. Kolmella kympillä kolmelle, ainoa miinuspuoli hommassa on pienempi viiniannos per henkilö. Oikeastaan aika iso miinus, pitänee kehitellä tähän joku patenttiratkaisu. Edellisestä fiksuimmat sherlockit osaavat päätellä, että tällä kertaa mukaan on kutsuttu blogin ensimmäinen vieras. Bloggaus elää lukijoistaan, kaikkea muuta voi selitellä, mutta niin se vain on. Tästä syystä päätän palkita Kohtuudella kulinaristin ensimmäisen virallisen seuraajan, miehen joka tutustutti meikän yhteen parhaaseen kokkiohjelmaan, Bassoradion UTR:an, eli Ukki tekee ruokaa. Kannattaa googlata.

Räsäsen Esa-Pekan kanssa hitsauduimme yhteen jokunen vuosi sitten, siitä saakka meno on ollut aina rauhallisen vallatonta. Homma huipentui kesällä frisbeegolfin parissa, kun muodostimme Etelä-Karjalan taageimman frisbeegolf tagteamin ja samalla ehkä maailman ainoan parigolfparin, jolla on oma jingle. Tuopipin tiimii, vitun kovaa riimii. Yksi monista haaveistani aina on ollut olla rock- tai rapstara, harmikseni olen vain melko lahjaton soittamaan tai laulamaan. Teini-iän kaverit saattavat muistaa kolmisormipunk -viritykseni. Naapureiden onneksi innostus siihen hommaan loppui aika nopeasti. Tuo E-P:n kanssa kehittetty jingle onkin ehkä musikaalisesti parasta, mitä olen tuottanut – ja se ei ole paljon. Koitan lohduttaa itseäni sillä, että jinglet ovat ihan täysin oma taiteenlajinsa ja olihan homma niin siististi cool.

E-P on mies, joka arvostaa Suomen luontoa ja suomalaisia raaka-aineita. Päätän koittaa vetää sesonkiin sopivan rehdin aterian, ilman suurempia kikkailuja. Hirvestyskausi on ollut jo jokusen viikon päällä, joten jospa sitä. Hirvestä settii, taagii shittii. Toimii varmasti. Alkuun voisi koittaa saada hallista pienen setin Saimaan taimenta. Sieniä, puolukoita, juureksia. Homman ydin alkaa muodostua. Olemme sopineet jo yhden päivän bloggailuillaksi, mutta homma peruuntuu, kun konkreettisesti paskannan verta. Lopulta uusi päivä koittaa ja tietysti perinteisesti olen jättänyt kaiken viimeiselle päivälle. Ruokatunnilla nykäisen itseni hallille. Hirveä on, vaikka mitä osaa. Olen kustannussyistä päättänyt duunata Stroganoffia, hemmetin hyvää ja lihan ei tarvise olla ihan sitä parasta osaa. Päädyn palapaistiin, parisataa grammaa kiitos. Hallissa kalapuolelle. Taimenta ei ole, mutta Saimaan lohta on. 150 grammaa riittäisi, mutta päätän ottaa koko kolmensadan gramman fileen, puolet graavaan viikonlopuksi herkuttelua varten. En vain kehtaa pyytää myyjää silpomaan kaunista fileetä piloille minun takiani. Chippailen ulos torille, palsternakka, jokunen peruna, nippu persiljaa, rasia puolukkaa ja litra suppiksia. Puolukoita ja suppilovahveroita olisi tämän syksyn satoa kotona itsekerättynä pakkasessa, mutta päätän tarjota tuoreita raaka-aineita. Ulkona kuluu vajaa kymppi, hallin sisällä reilu, jos puolittaa lohifileen hinnan. Oikeastaan kaikki on jo kasassa, lähes kaikki muu löytyy kaapista.

Kotiin, kala suolaan ja sokeriin ja takaisin ulkomaailmaan. Alkoon mennään taas täysin soitellen sotaan. Mielessä olisi yksi hyvä chileläinen Pinot Noir, pulloa napatessa kyytiin tajuan kuitenkin, että blogin edellinen viini oli jo Chilestä ja Pinot Noir. Semipaniikki. Ei varasuunnitelmia. Käännyn ympäri ja päädyn Australiaan. Silmiin osuu Cabernet Sauvignon, joka soittaa etäisesti kelloja. Nappaan sen mukaan. Tasan kympin. Kaupasta nappaan purkin kermaa ja rasian Philadelphia -juustoa.

Takaisin himaan kerkeän hieman puoli seitsemän jälkeen. E-P:n kanssa olemme sopineet treffit kasiksi. Aloitan jälkiruoan kylmästä osasta ja siirryn sen jälkeen alkuruoan majoon. Ei terve mikä sana. Majoneesiin. Ilmoitan E-P:lle, että saa saapua etukäteen, jos huvittaa. Vastaukseksi saan kysymyksen valkoisesta tai punaisesta making of -nesteestä. Hemmetti, E-P on ratkaisijamiehiä. Jatkossa tulen pyytämään aina mahdollisilta vierailta yhden pullon viiniä tuliaiseksi ja nautittavaksi ennen settiä. E-P saapuu paikalle ja lyö lekan argentiinalaista Malbecia käteen. Norton on hyvää kamaa. Vaihdamme parin viime viikon kuulumiset tarkemmin samalla kun vedän pääruoan raaka-aineet kasaan. Toki olemme nähneet ohimennen tänäkin aikana, muttei kumpikaan ole kerennyt kysymään sitä ratkaisevaa ”miten menee” -kysymystä. Nälkä alkaa hiipiä takavasemmalta, joten päätän vetäistä alkuruoan stagelle. Lohta ja sitruunamajoneesia. Kursailematonta ja yksinkertaista, mutta niin hyvää. Lohi on ollut jokusen tunnin suolasssa ja sokerissa. fileeveitsellä pala irti ja toholla päältä käristys. Kait tällekin on joku helvetin hieno termi. Jos asia jäi vaivaamaan, niin kysykää äidin pieniltä masterchefeiltä. Majoneesi on yksi parhaista mitä olen koskaan tehnyt. Se ei ole paljon, koska majoneesit ovat menneet hyvin usein ketuiksi. Kaiken kaikkiaan setti toimii hemmetin hyvin. Ehkä inasen enemmän olisin kaivannut suolaa lohelle, tai sitten en. Ihan siinä rajoilla.

Nyin pääruoan tulille. Hirvistroganffia, persijalla maustettua perunamuussia, paahdettuja suppilovahveroita, glaseerattuja palsternakkalastuja sekä hieman hunajalla makeutettuja suolakurkkuja. Homma rokkaa, rokkaa oikeasti aika kovin. Olen tyytyväinen, palsternakassa olen aistivinani hiukan liikaa suolaa. Ruoka toimii, mutta viini tökkii. Kuplii suussa, korkkivikainen? Nolottaa, vaikkei vika ole minun. Haen kaapista Chileläisen Carmeneren. Tämäkin kuplii. Nolottaa enemmän, dumata viini vialliseksi vaikkei se sitä ole. Suolakurkut pääsivät vetämään melkoisen sucker punchin taka vasemmalta. Onpahan enemmän juotavaa illaksi... Ei lasketa budjettiin, koska kyseessä on selkeä moka tuotantotiimin taustatyössä.

Jälkiruoan vuoro. Nikki duunaa vispipuuron, meikä kaivaa pakkaseen duunaamani philadelphiajäätelön. Ilta sinetöidään vispipuuron värisellä suukolla. Pieni, täyteläinen ja vetää syöjät hieman sanattomiksi. Hyvää on.

Loppuilta menee viinipullojen tutkimisen parissa sekä keskustellen suomalaisesta popmusiikista, on edelleen mahtava huomata kuinka laadukasta settiä tässä maassa tuotetaan. Sekaan mahtuu tietysti muutama domppa, ei kupliva se versio, vaan se louhilainen korttipeli.

Ostokset

250g Hirven palapaistia 7,25€
150g Saimaan lohta 5,30€
Rasia puolukoita 2€
1l suppilovahveroita 2€
Muutama peruna, palsternakka, pieni nippu persiljaa 4€
2dl kuohukerma 1,29€
Philadelphia 1,99€
Luomusitruuna 0,4€
Benchmark Grand Burge Cabernet Sauvignon 9,99€
yht. 34,22€


Sitruunamajoneesi

1rkl Dijon -sinappia
½ luomusitruunan mehu
½ luomusitruunan kuori
2 pientä valkosipulinkynttä
2-3 munan keltuaista
öljyä
suolaa, pippuria, sokeria (ripaus chiliä)

Veivaa sinappi, mehu, kuori, valkosipulinkynnet sekä keltuaiset tasaiseksi massaksi. Sekoita vatkaimella massaa ja lorota öljyä ohuena norona sekaan kunnes massa muistuttaa majoneesia. Mausta suolalla, pippurilla ja mahdollisesti sokerilla sekä chilillä.

Kaasulla käristetty Saimaan lohi


lohta
suolaa
sokeria
kaasutoho

Poista fileestä ruodot. Sokeroi ja suolaa lohifilee. Laita fileepala muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Poista nahka ja leikkaa annospaloiksi. Käristä pinta hieman hiilelle. Tarjoa sitruunaviipaleen sekä majoneesin kera.

Persijalla maustettu perunamuusi

~5 van gogh perunaa
pieni nippu persiljaa
1dl kermaa
nokare voita

Kuori perunat, pilko kuutioiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Heitä kerma ja voi sekaan. Pyöräytä nopeasti vatkaimella kuohkeaksi. Tarkista suola. Sekoita pieneksi hakattu persilja sekaan. Anna vetäytyä kannen alla muutama minuutti ennen tarjoilua.


Hirvistroganoff


250g hirven palapaistia
1-2 salottisipulia
~2dl lihalientä ja ~2dl vettä/punaviiniä
1rlk vehnäjauhoja
tomaattipyreettä
suolaa ja pippuria
voita

Kuullota sipuli pannulla, siirrä hetkeksi sivuun. Paloittele paisti kohtuullisen pieniksi kuutioiksi. Pyöräytä palat jauhossa. Ota pata/kattila ja ruskista paistin palat. Lisää töräys tomaattipyreettä, heitä kuullotettu sipuli sekaan ja kaada lihaliemi sekä vesi/punaviini sekaan, niin että palat peittyvät nesteeseen. Anna porista miedolla lämmöllä kunnes liha on mureaa.


Paahdetutut suppilovahverot


suppilovahveroita
suolaa, pippuria

Laita tuoreet suppilovahverot uunipellille. Paahda 175 asteessa, kunnes suppikset ovat rapeita. Mausta miedolla suolalla ja pippurilla.


Glaseeratut palsternakkalastut


palsternakka
hunajaa
suolaa, pippuria

Lastuta palsternakka, paahda pienessä määrässä öljyä. Kun nakat ovat saaneet värin ja ovat lähes kypsiä, norota sekaan pieni määrä hunajaa. Pyöräytä, mausta suolalla ja pippurilla. Redi.

Hunajaiset suolakurkut

suolakurkku
hunajaa

Vedä suolakurkku paloiksi, lorota päälle hunajaa. Sekoita tarkasta maku, lisää tarvittaessa hunajaa tai suolakurkkuja.

Vispipuuro

3dl vettä
1dl puolukkasurvosta (3 dl kokonaisia marjoja)
½dl sokeria
½dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

Kiehauta vesi ja marjat. Siivilöi. Kiehauta mehu uudelleen. Lisää sokeri, suola ja suurimot. Anna kiehua vajaa 10min, välillä sekoittaen. Jäähdytä. Vispaa kuohkeaksi.

Philadephia -jäätelö

1-2rkl Philadelphia -tuorejuustoa
1dl vispikermaa
ripaus vaniliinisokeria
tl tomusokeria

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto sekä sokerit sekaan. Vatkaa kuohkeaksi. Tarkasta makeus. Jäädytä välillä sekoittaen, jotta rakenne pysyy kuohkeana. Rouhaise koristeeki pieni määrä tummaa suklaata.