Vadelmasuklaa, en pysty mä päättää

”Täs Kimmo moi, ei illaks ois mitään pillujuttuja tiedossa?” Viikon tietää vierähtäneen loppupuolelle, kun alter egot kaivautuvat takaraivon sopukoista mielen stagelle. Samalla huomaa kaipaavansa kunnollista koti-iltaa, jonka kruunaa tietenkin hyvä ruoka ja sopiva määrä viiniä. Ravistan Kimmon takaisin mielen pimeyteen ja rupean haaveilemaan illan menusta. Pääruoka on jo päätetty ja pääraaka-aine haettu edellisenä päivänä kaupasta sulamaan kotiin. Ankanrinta on erittäin maittavaa ja kilohinnaltaan melko edullista. Juurekset ovat parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta ja ovat vielä edullisia. Ankan kylkeen siis glaseeratut uunijuurekset. Kastike on vadelmaa. Viime uutena vuotena söin pärnulaisessa majatalossa ankanrintaa mansikkakastikkeella. Vaikkei ateria mikään superkulinaarinen makuelämys ollut, oli tuo makean kastikeen ja ankan yhdistelmä mielenkiintoisen makuinen. Tästä talven mittaan tuunasin vadelmakastikkeen, johon tulee myös loraus kirsikkalikööriä. Toimiva setti, jonka olen päättänyt toistaa ja samalla siirtää paremmin aivojen reseptiarkistoon. Lisäksi vadelmat löytyvät lähimetsästä ilmaiseksi. Samalla keikalla matkaan tarttuu yksi iso herkkutatti, josta valmistuu alkuruoka. Jälkeen tarjoillaan teeman mukaisesti ja jokaisen trenditietoisen kokin suosikkiartistille, Stigille, kunniaa tehden jotain suklaasta.

Kotona jämähdän koneelle, niin perinteistä. Keho huutaa liikuliikuliikuliikuliiku, mutta mitään ei tapahdu. Kauppaan on silti lähdettävä. Tälläkin kertaa mennään ilman sen suurempaa ostoslistaa. Ankkaan on tuhlattu jo reilu vitonen, joten kakskyt ja viis rahaa jää loppuostoksiin ja viiniin, joka tulee olemaan punainen ja Pinot Noir. Alkoon mennään taas hieman soitellen sotaan, kun aikaa ”ei ole vaan ollut” viinin kunnolliseen valintaan. Lupaan parantaa tapani. Matkalla tulee mieleen yksi viini, jota olen aikanani ankan kanssa miettinyt. Hinta en muista, mutta paikan päällä natsaa, chileläinen Llai Llai Pinot Noir, Bio Bion -laaksosta. Hintaa 10,49. Ruokatarpeet löytyvät yllättävän kivuttomasti ja loppulasku ankkoineen jää jokusen euron alle kolmen kympin.

Alkossa esiin pyrkii vielä nenä-äänellä puhuva ärsyttävä mukaviiniekspertti, Carl-Johan, mutta kotimatkalla alkaa mieli jo rentoutua mukavasti. Samalla tulee mietittyä onko blogin hengen vastaista avata viinikaapista yksi kuohuva ruoantekojuomaksi. Ristiriitaiset ajatukset virtaavat pään lävitse, mutta kehon flow on perjantain kunniaksi huikkaa ja ryyppyä, joten päätän ainakin tämän kerran sallia itselleni lasillisen tai kaksi halpaa chileläistä rose -skumppaa. Kotona Rubik levylautaselle, tämän tekstin pariin hetkeksi ja sitten alkupalan kimppuun. Sovimme, että tattitortellonit työstetään syötäväksi abaut heti, koska perheemme molemmilla osapuolilla on järjetön nälkä. Muutama rivi aikaiseksi ja menen tekemään pastataikinaa, joka on jo valmiina. Päätän putsata ja paloitella herkkutatin, joka on jo putsattu ja paloiteltu. Ilmeisesti jollakin on vielä kovempi nälkä, kuin minulla. Rubik vaihtuu pian Röyhkään ja Mattilaan, niin hieno ja kaunis levy kuin Solar onkin, on se nyt hieman liian pirteää.

Tattitortellonit valmistuvat, katoavat kohti ääntä ja maistuvat taivaalliselle. Herkkutatti on vain jotain jumalaista. Makuelämystä auttaa tietystä ääretön nälkä, jonka saa puskettua taka-alalle yhdellä isohkolla tortellonilla. Ruoka on vähän mitäänsanomattoman näköistä, mutta onneksi maku on kohdillaan. Ankka, kastike ja juurekset valmistuvat rauhallisella tatsilla. Röyhkä&Mattila vaihtuu torvijatsiin ja olo on yhä enenevissä määrin kotoisampi. Olo on niin rento, että ankka on lähellä unohtua pannulle. Ruokaa kasatessa lautaselle tulee taas todettua sinisten Iittala 24h lautasten heikkouksista toinen. Tumman sinisellä lautasella ruoka on todella hankala saada näyttämään miltään. Kastike näyttää mustalta, kuten myös ankan nahkapuoli, joka onneksi ei näy kenellekään. Toinen heikkous on sitten pinnoite, mutta ei siitä tässä enempää. Maut natsaavat kohdalleen, vattuja on hieman liikaa. Vaimo tosin toteaa niitä olevan juuri sopivasti. Nautin eniten juureksista. Uuden sadon tuoreus vaikuttaa makuun ihan järjettömän paljon. Ankka on ehkä asteen yli, mutta ei häiritsevä. Viinistä maistaa saman tien rypäleen ominaispiirteet. Paljaaltaan melko hapokkaan oloinen, mutta saadessaan ystäväkseen hieman ankkaa tai juureksia muuttuu mukavan pehmeäksi ja täyteläiseksi. Viinistä huokuu tuoreet marjat, joten kombottaa mukavasti setin kanssa. Paranee lasissa ollessaan, vaikka sai olla dekassa ~1½ tuntia.

Mutakakut menevät ruokailun lomassa uuniin. Pääruoan nauttiminen kestää kuitenkin sen veran pitkään, joten kakut eivät jää keskeltä mutaisen löysiksi. Pehmeän mehmeä ja maukas silti. Kakut on tuhottu vartin yli yksitoista. Olo on rauhallisen seesteinen. Kikkelitorvijatsi on tauonnut, illan viimeiseksi biisiksi pyöräytän Stigin kesän uutuuslevyltä ysiraidan. Klassikko uudelleen syntyneenä. En jaksa tuupata bloggausta vielä eetteriin, vaan nukahdan mieluummin rauhassa sohvalle. Blogin päivityksessä menee viikko, vielä ilmeisesti on kesä ja kärpäset, sen verran nuorella miehellä on kiireitä joka suuntaan.

Ostokset

Ankan rintafilee 5,30€

Valio kuohukerma 2,49€

Selleri 0,86€

Punajuuri 0,49€

Kesäporkkana 0,99€

Salottisipuli 0,22€

Peruna Siikli 0,65€

Palsternakka 0,81€

Luomu kananmunat 2,65€

Llai Llai Pinot Noir 10,49€

yht. 26,5€

Herkkutattitortellonit

Pastataikina

100g durumvehnäjauhoja

1 huoneenlämpöinen kananmuna

maustemitta suolaa

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa käsin hetki kunnes taikina muodostaa tiiviin massan. Kiedo taikina kelmuun ja aseta jääkaappiin lepäämään n. puoleksi tunniksi.

Täyte

n. 2dl herkkutatteja

1 pieni sipuli hakattuna

suolaa ja pippuria

timjamia

Paista sienet ja sipuli oliiviöljyssä ja mausta makusi mukaan.

Veivaa taikina pastakoneella halutun paksuisiksi levyiksi.

Leikkaa levyistä sopivan kokoisia ruutuja (n. 10-15cm suuntaansa)

Täytä tortellonit, taputtele reunoille vähän vettä ja sulje tiukasti niin ettei taskuun jää ilmaa.

Painele reunat lopuksi haarukalla. Keitä suolavedessä abaut kuusi minuuttia.

Kastike

n.50g voita

1dl kermaa

1dl parmesaania raastettuna

loraus konjakkia

suolaa ja pippuria

Sulata voi kattilassa ja lisää siihen kerma ja parmesaani. Sekoita hyvin ja keitä muutama minuutti.

Lisää keitetyt tortellonit, kaada päälle konjakki ja anna kiehahtaa. Mausta ja tarjoile.

Paistettu ankanrinta

1kpl ankan rintafilee

suolaa ja pippuria

Tsekkaa nahkapuolelta pois mahdolliset höyhenjäämät. Viillä terävällä veitsellä nahkaan ristikkokuvio. Nakkaa filee kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista, kunnes rasva on sulanut pois, lusikoi rasvaa pois sitä mukaa kun sitä sulaa. Kun rasva on sulanut pois, ota nopeasti väri myös toiselle puolelle. Kypsennä uunissa 170 asteessa n. 8min, kunnes fileen sisälämpö on 52-54 astetta. Kääräise folioon ja anna vetäytyä reilu 10min.

Metsävadelmakastike

Pala juuriselleriä

1 porkkana

2 pienä salottisipulia

muutama valkosipulin kynsi

1rkl fariinisokeria

1½ dl punaviiniä

3dl lihalientä

~1dl kirsikkalikööriä

reiluhkosti Timjamia

suolaa, pippuria voita

~2dl tuoreita metsävadelmia

Pilko vihannekset noin paloiksi ja kuullota voissa. Lisä sokeri, punaviini, kirsikkalikööri. Kiehauta hetken, jotta sokeri sulaa. Lisää mausteet ja lihaliemi. Anna kiehua hiljalleen kasaan, niin että jäljelle jää ~½ nesteestä. Siivilöi, lisää vadelmat ja tarjoile lämpimänä.

Glaseeratut uunijuurekset

2 perunaa

2 pientä porkkanaa

1 palsternakka

1 punajuuri

Voita paistamiseen

n. 1rkl hunajaa

suolaa, pippuria ja timjamia

Pese ja kuori juurekset. Leikkaa juurekset pitkittäin ohuiksi paloiksi. Pidä punajuuret erillisessä astiassa etteivät ne värjää kaikkea punaiseksi. Esikeitä punajuuria hetki kiehuvassa vedessä.

Kuumenna laakeapohjaisessa kattilassa voita. Kaada Juurekset kattilaan ja kuullota niitä hetki. LIsää hunaja ja mausteet ja jatka kuullottamista hetki.

Kaada juurekset uunivuokaan ja kypsennä loppuun uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia. Voit halutessasi pitää punajuuret erillään koko kypsennyksen ajan, jotteivät ne värjää muita juureksia punaiseksi.

Mutakakku (4 pientä annosvuokaa)

2 kananmunaa

1dl sokeria

100g tummaa suklaata

100g voita

1 1/4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota annosvuoat. Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä ja vuoraa vuokien pohjat niillä.

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä ja jätä jäähtymään. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita hieman jäähtynyt suklaaseos varovasti munasokerivaahtoon. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöit taikinaan. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan. Kypsennä kakkua 200 asteisessa uunissa alimmalla tasolla 10min. Anna kakun hetki jäähtyä ennen tarjoilua.

Mustajuuri, maksa ja mahalasku mojitolla

Tiistai. Panta puristaa vieläkin hieman rintaa viikonlopun jäljiltä, joten rallit Kööpenhaminassa ovat selkeästi olleet onnistuneet. Tästä syystä blogiakaan ei tullut päivitettyä viikonlopun aikana. Rohkeimmissa visioissa tosin olin tekemässä heti sunnuntaina kunnon gourmet krapulamätöt kolmella kympillä. Juu, ei kohdanneet visiot arkielämää. Sunnuntai taittui maanantaiksi ja maanantai tiistaiksi. Mitään finediningia ei tee vieläkään mieli, mutta jotain rustiikkista ja semijämäkkää voisi olla tarjolla. Karitsat, ankat ja muut eläimet laukkaavat silmieni siniharmailla taivailla. Viini arveluttaa, tai paremminkin viinin ajattelu aiheuttaa korvennuksen rinnassa. Kaivan närästyslääkkeen automaattisesti taskustani ja nappaan suuhun. Mieli tekisi tarjoilla ateria kivennäisveden kanssa, mutta itsekuri ei anna periksi. Parempi pitää säännöt suhteellisen tiukkana näin alkuvaiheessa. Sitä paitsi loppupullon voi aina upottaa johonkin ruokaan seuraavina päivinä. Pakastimessa on itse asiassa yksi luomukana, joka pitäisi käyttää pois. Loppuviikolle linjataan siis kukkoa viinissä, kokovään. Näin ollen pitää katsella punaista Alkosta.

Kotoa tulee informaatiota muutaman litran keltavahverosaaliista. Blogin ensimmäiset ilmaisherkut! Maksa piippailee edelleen viikonlopun jäljiltä, joten jos tarjoilisi maksaa kanttarellihöystöllä. Mieli huutaa ”joo!” ja lisää perään ”pakko saada maalaisranskalaisia”. Nikki onkin jonkun aikaa toivonut saavansa maksaa, siis muutakin kuin meidän perheen laskut. Maksa on oikeasti todella hyvää, oikein valmistettuna. Faija on tämänkin taidon salat opettanut ja kohtuullisesti oppi on mennyt perille. Referenssinä voin pitää juurikin rakasta vaimoani, joka ennen ensimmäistä maksaillalistaan kanssani suhtautui maksaan ruokana hyvinkin varautuneesti, mutta nykyään säännöllisesti kaipaa naudan maksaa ruokapöytäämme. Hieno raaka-aine ja on hintalaatusuhteeltaan täysin tämän blogin kaveri.

Duunipäivä kuluu hiljalleen pois ja suuntaan taas vaihteeksi kauppahalliin. Salaa toivon löytäväni karitsan maksaa, vaikka tiedänkin sen olevan tilauskamaa. Sitä ei ole, mutta hyvän näköinen naudan maksa löytyy tiskistä. Kolme sataa grammaa maksaa 2,7 euroa. Pääraaka-aine hankittu, jäljellä melkein kaikki mun rahat, hienoa! Voisi tehdä jälkiruoan samalla. Muutamia eri juttuja olen varannut jo mieleni sopukoihin tätä blogia varten. Yksi niistä on mojito-sorbet. Koskaan en ole testannut tai reseptiä nähnyt, mutta kuulostaa sen verran mainiolta, että pakko sen on olla hyvää.

Kaupassa nappaan paketin persiljaa ja minttua koriin ja muutaman limen mukaan. Neljä rosamundaa maalaisranskalaisia varten, samoin litran purkki öljyä. Lisukkeeksi vielä irtomyynnistä kotimaisia vihreitä papuja, kun sattuu saamaan. Lyhyellä matematiikalla rahaa on jäljellä vielä yli parikymppiä. Houkutus ostaa joku hieman kalliimpi viini iskee hetkeksi, mutta häviää samoin tein. Turha kaataa parin kympin punkkua loppuviikosta pataruokaan, koska edelleenkään ei ole fiilistä nauttia koko pullollista punkkua.

Mieleen hiipii ensimmäinen kolmen ruokalajin setti. Palaan vihannesosastolle ja katselen mitä voisi löytyä alkuruoaksi. Punajuurista voisi duunata jotain, mutta eivät näytä kovin freeseille. Sen sijaan mustajuuret näyttävät erinomaisilta, joten nappaan niitä paketin mukaan ja päätän väsätä perinteisen mustajuurikeiton. Purkki kermaa ja ainekset ovat periaatteessa siinä. Lasku on hitusen päälle 12 euroa, joten Alkoon jää silti karkkirahaa yli viisitoista euroa.

Mustajuurikeittoon voisi upottaa hieman kuohuvaa ja matkalla arvailen piccolopullojen hintoja. Paikan päällä hintalappu kertoo sentin alle kolme euroa, joten piccolo Henkelliä lähtee ryydittämään keittoa. Suunnittelu on tapahtunut taas päivän aikana, enkä viinejä ole kerennyt miettiä juurikaan. Näissä olen vielä selvästi heikommalla tatsilla, kuin ruoan suhteen, jonka kanssa kaupassa keksii kohtuullisen helposti jippoja. En haluaisi ottaa mitään tuttua, mutta vihaan myöskin ostaa täysin sokkopulloja. Muistelen viime kertaista Viinistä Viiniin -kirjan selailua, silloin tuli ohimennen mietittyä, että joku tartarpihville sopiva viini voisi olla myös maksalle sopivaa kamaa. Tai mietintä meni toisinpäin, mutta enivei. Mieleen jäi joku ranskalainen punkku, taisin jopa merkata sen kirjaan ylös. Nyt en muista sen nimeä millään, turhaudun. Varsinkin punaviineissä olen Etelä-Amerikan ystävä, argentiinalaisista ja chileläisistä punkuista löytyy iso osa omista suosikkiviineistäni. Siirrynkin näiden maiden kohdalle harhailemaan. Myyjä tulee kyselemään, tarvitsenko apua. Tuskastun lisää. Argentiina, Malbec, Don David. Kiitos, en tarvitse apua, näkemiin. Mukaan tarttuu yksi pitkäripaisen suosikeistani. On alle kahdellatoista eurolla oikein mainio ostos. Ei ehkä blogin hengen mukainen, kun tarkoitus olisi testailla itselle vähän tuntemattomampia vaihtoehtoja, mutta näin tällä kertaa.

Kotiin ja ensimmäisenä sorbetin kimppuun. Yksinkertaista valmistaa, toivottavasti setti kerkeää jäätymään iltaan mennessä. Seuraavaksi mustajuurikeiton ainesten kimppuun, palasiksi ja kattilaan porisemaan. Keiton valmistuessa voi renssata maksan, sienet ja muut härpäkkeet. Kalvon lihakaupan setä onkin valmiiksi poistanut maksan päältä, erittäin asiallista toimintaa. Mustajuuret pehmenevät pikku hiljaa ja keitosta tulee erinomainen. Annos on lämpimän päivän alkuruoaksi hieman tuhti, joten satsista olisi saanut 3-4 hengelle pienen alkupalan. Aterioinnin jälkeen pieni hengähdystauko ja pääruoan kimppuun. Ajoitus pitäisi saada kohdalleen, perunat esikeitetty valmiiksi, mutta ne pitäisi vielä uppo paistaa kahdesti ennen tarjoilua. Keittiössä tulee kuuma, hiki valuu ja reikäkauhaa ei löydy. Onneksi kaikki perunat ovat mahtuneet kerralla kattilaan, joten patenttiratkaisuna kaadan yli sata asteisen öljyn siivilän lävitse toiseen kattilaan ilman henkilövahinkoja. Maksa osuu nappiin, perunat olisivat voineet olla ehkä ½ minuuttia pidempään –  ovat rapeita, mutta täydellinen kullankeltaisuus jää uupumaan. Viini natsaa maksan kanssa ja syödessä muistan tarjoilleeni maksan ja Don Davidin Malbecin kombinaation joillekin vieraillemme aikaisemmin. Viini on todella täyteläinen ja sopii maksan kanssa erinomaisesti. Ateria on sitä, mitä mieli kaipasi – runsasta, kursailematonta ja rehellistä. Ei vippaskonsteja, vain hyviä makuja. Vatsa täyttyy Reginan Puutarhatrilogian soidessa. Viinin maistelu jää puoleentoista lasiin. Ei johdu viinistä, tätä on joskus mennyt saman illan aikana useampikin pullo, vaan sisuskaluja edelleen horjuttavasta edellisestä viikonlopusta.

Aterian jälkeen pakastimella vierailu kertoo jälkiruoan tarjoilun tapahtuvan lähempänä puolta yötä. Se ei sinällään haittaa, mutta odotusarvo oli paria tuntia aikaisemmassa. Onneksi ei ole kukaan odottamassa. Kello 00:53 luovutan, sorbetti ei ole vieläkään valmista. Jälkiruoka jää huomiseen.

Keskiviikko. Duunista himaan ja pakastimelle. Setti on edelleen kohtuullisen löysää ja taidan nyt tietää syynkin. Alunperin kiehautin desin rommia ja 3dl vettä. Maistoin seoksen ja päätin lisätä vielä puolikkaan desin Angosturaa. Ilmeisesti kaikki tässä vaiheessa lisätty alkoholi ei kiehunut liemestä pois. Maku on sitä mitä voi odottaakin, tosin hieman liian makea. Menee ehdottomasti uusintakokeiluun hieman pienemmällä sokerimäärällä. Fiilis on "aikuisten" Rio-cola hieman sulaneena, mikä herättää mukavia nostalgiafiboja. Väri on hauskan ruskea ruokosokerilla ja tummalla rommilla, mutta ei ehkä kovin mojitomainen. Hakatun mintun siivilöimistä voisi harkita seuraavalla testikerralla.

Ostokset:

Naudan maksaa 300g 2,70€
Vihrerminttu, rkk 1,80€
Persilja, rkk 1,35€
Rosamunda peruna, 4kpl 0,81€
Lime, 2kpl 0,64€
Mustajuuri, 500g 2,99€
Papu vihreä, n.100g 1.01€
Kuohukerma, 2dl 1,25€
Rypsiöljy, 900ml 2,29€
Don David Malbec Reserva 11,99€
Henkell Trocken, piccolo 2,99€
yht. 29,82€

Reseptit:

Mustajuurikeitto

500g mustajuurta
2dl kuohukermaa
2 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
Valkopippuria, muskottia, suolaa
Piccolopullo kuohuviiniä
kasvislientä/fondia

Pese ja kuori mustajuuret, laita kuorittuna suoraan vesiastiaan jossa on sitruunan mehua tai pieni määrä etikkaa (tämä estää mustajuuren mustumisen). Pilko salotit ja mustajuuret. Kuullota kattilassa öljyssä. Kaada nestettä (kasvisliemi/vesi), kunnes setit peittyvät vedellä. Lisää mausteet. Anna kiehua hiljalleen ja lisää välillä noin puolet kuohuviinistä keittoon. Keitä kunnes mustajuuret ovat pehmenneet. Vatkaa 1/3 kermasta löysäksi vaahdoksi ja purista sekaan valkosipuli. Vedä sauvalla tasaiseksi, lisää kermasta 2/3, tarkista mausteet ja pyöräytä vielä kerran sekaisin. Annostele astioihin, lorauta loppu kuohuviini keittojen päälle ja sekoita lusikalla varovasti kuohuviini keiton sekaan. Töräytä valkosipulikermaan keiton nokkaan ja tarjoile hyvillä mielin.

Paistettu maksa

300g maksaa
Suolaa, pippuria myllystä
Voita paistamiseen.

Renssaa maksa aka. poista pinnalla oleva kalvo varovasti rikkomatta maksan rakennetta. Vedä ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä (valurauta)pannu, iske voi tulille. Kun tirinä loppuu, nakkaa viipaleet pannulle. Varo polttamasta, ei kannata vetää pannua överikuumaksi. Paista hetki molemmilta puolin, niin että maksa jää keskeltä hieman roseeksi. Suolaa ja pippuroi kääntäessä sekä lopuksi.

Maalaisranskalaiset

4 rosamunda perunaa
900ml rypsiöljyä
Suolaa

Kuori perunat ja vedä ~1cm x 1cm tikuiksi. Kiehauta kattilassa vettä ja esikeitä perunoita noin 1min. Nostele pois talouspaperin päälle. Kuumennä öljy kattilassa 150 asteiseksi. Nakkaa perunat varovasti kattilaan ja anna porista 4-5 minuuttia. Varo etteivät pala pohjaan kiinni (sekoita varovasti). Nostele reikäkauhalla talouspaperin päälle. Lämmitä  öljy 190 asteiseksi, nakkaa perunat vielä varovaisemmin kattilaan ja porisuta ~3min kunnes ranskalaiset ovat rapeita ja kauniin kullan keltaisia. Nostele talouspaperille, suolaa ja tarjoile ASAP. Koko prosessin aikana älä hötkyile, pari sataa asteinen öljy on aika vitin kuumaa.

Kanttarellihöystö

½litraa keltavahveroita
2 punaista kesäsipulia
nippu persiljaa
suolaa, pippuria myllystä
voita paistamiseen

Renssaa sienet. Pilko sipulit ja jätä varret koristeeksi. Hakkaa persilja pieneksi. Lämmitä pannu, heitä voi kehiin ja tirinän loputtua sipulit ja sienet kehiin. Paistele miedolla lämmöllä, kunnes sienet ovat päästäneet suurimman osan nesteistä ulos. Heitä persilja kehiin, paista hetki. Lisää suola ja pippuri. Tarjoa esimerkiksi paistetun maksan ja maalaisranskalaisten kera.

Vihreät pavut

100g papuja
suolaa, pippuria
voita

Perkaa pavut, eli poista papujen kannat. Kiehauta pieni määrä vettä kattilassa, lisää hiukkasen suolaa ja nykäise pavut sekaan. Anna kiehua muutama minuutti, kunnes pavut ovat pehmenneet.
Kaada vesi pois. Laita kattilaan pieni nokare voita, hiukkasen pippuria ja suolaa tarvittaessa.

Mojito-sorbet

3dl ruokosokeria
1½ dl rommia
3dl vettä
2 limen kuori+mehu
ruukku minttua

Kiehauta vesi, rommi sekä sokeri. Anna jäähtyä n. 10 minuuttia. Tällä välin hakkaa mintusta ~puolet silpuksi (säästä muutama oksa koristeeksi ja laita loput parvekkeelle kasvamaan), raasta limen kuori ja purista mehut. Lisää juuri valmistamasi ainekset nesteeseen. Jäähdytä vielä hetki ennen pakkaseen laittamista. Pakasta laakeassa astiassa, välillä sekoittaen. Tarjoile, kun sorbetti on tarpeeksi jähmeää.